Juhlintaa

Meillä on juhlittu synttäreitä. Itse täytin reilu viikko sitten pyöreitä, kummipoikamme täytti kuluneella viikolla 2v, äitini tänä viikonloppuna 81v, ja pian pääsee poikakultakin mopoikään. Näin hienon kukkakimpun sain tänään sisareni perheeltä. Juuri minun makuuni, paljon lehtevää ja rehevää vihreää sekä syksyn sävyjä.

Viime bloggauksesta onkin jo kuukauden päivät. Varoitan jo etukäteen, että valmistuneita neulomuksia tällä kertaa on turha odottaa - poikkeuksena yksi huivihattu sytomyssykeräykseen.

Pattern: Scarf hat.  Yarn: Katia Bombay (Leftovers from my t-shirt), 82g/.
Needles; 3,5 mm. For our chemo cap charity project.

Synttärijuhlaputki alkoi viime viikolla Jumbon Neuleharppujen lahkotapaamisesta. Harppuystävät eivät olleet kelpuuttaa minua seuraansa tunnustettuani, etten ollut ehtinyt neuloa puoleentoista viikkoon. Jouduin siis lahjomaan heidät kakulla, joka kyllä kelpasi ;) . Sainpa vielä yllätyslahjankin!

My birthday cake in our latest knitter's meeting. And a surprise present from Virpi!

Harppuystäväni Virpi antoi siis minulle sakset: mistä hän oli arvannutkin, että kaikki pikkusakseni olivat kateissa? Taitavana ristipistoilijana Virpi oli pistellyt saksikoristeen nimikirjaimellani varustettuna muliinilangasta, joka on paitsi lempiväriäni, myös sävynimeltään Angelique. Saksien värikin on ihan kuin minua varten, ja tyynyn toinen puoli on kauniin hempeää ruusukangasta. Kiitos Kaunis Virpille! 

My knitter friend Virpi is also a very talented cross-stitcher. She gave me a new pair of scissors, decorated with a self-stitched little pillow. Yarn was selected especially for me - the name of this yarn color at Atalie is Angelique! A better picture can be found from Virpi's own blog.

Synttärijuhlinnan ohessa neuloin Jumbossa kummipojan synttärilahjapuseroa, jonka olin aloittanut jo hyvissä ajoin elokuulla. Álunperin olin jopa liikkeellä niin hyvissä ajoin, että tulin aloittaneeksi myös yhden pikkuhaalarin sekä edellä esittämäni huivihatun ajattelematta ollenkaan, että elo-syyskuun vaihteessa olen niin paljon työreissuja siellä sun täällä, etten ehdi (enkä varsinkaan jaksa) neuloa yhtään! Siispä harpputapaamisessa pusero oli vielä pahasti kesken ja kummipojan synttäreihin  enää kaksi päivää: pyörönä tehty etu- ja takakappale olivat sentään jossain kainaloiden paremmalla puolella ja pääntie lähestyi. Koska toinen ja kolmas nimeni ovat Viime Tinka, olin tuossa vaiheessa vielä sitä mieltä, että pusero vielä valmistuisi ennen naperokullan synttärijuhlia. Jos ei muuten, niin autossa matkalla juhliin Pohjanmaalle.

Toisin kävi. Ukkokulta sentään suostui ajamaan. Matkan aluksi mittailin puseroa siinä toivossa, että pääsisin aloittamaan jo pääntien. Kas kehveliä: ohjetta ja mittanauhaa hetken pyöriteltyäni totesin, että sisälukutaitoni oli hieman ontunut (taas kerran) ja olin aloittanut kainalot 3 cm liian aikaisin. Siis purkamaa - eihän kannata tehdä valmiiksi liian lyhyttä paitaa. Purin n. 10 cm puserosta, ja perille päästyämme olin suunnilleen samassa pisteessä kuin lähtiessämme. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että harpputapaamisessa joku oli maininnut tekeleeni näyttävän hieman pieneltä 2-vuotiaalle. Kannattaisi kait kuunnella tarkemmin harppukavereiden puheita. No, totesin siis sisälukutaitoni kaipaavan lisäharjoitusta, ja menin mukaan kansalaisopiston kirjallisuuspiiriin, enkä ottanut edes neuletta mukaan. Jouduin siis ensimmäisessä tapaamisessa istumaan  paikoillani kokonaista kaksi tuntia keskustelemassa Baudelairen runoudesta ilman että käsillä oli mitään tekemistä, ja olin hyppiä seinille. Ei sillä, että aihe olisi ollut tylsä - päinvastoin - mutta sormeni vaan kaipasivat jotakin näprättävää. Ensi kerralla on varmasti neule mukana. Onkohan tämä joku ADHD:n alalaji? Levottomat kädet -oireyhtymä?

Juhlinta jatkui nyt viikonloppuna lapsuudenkodissani. Tarkoitus oli juhlistaa äitikullan 81-vuotispäivää. Suku tuntui kuitenkin luulevan, että minun jo viidettätoista kertaa vietetty 25-vuotispäiväni olisi jotenkin merkittävämpi tapahtuma. Velikulta esimerkiksi kantoi minulle tällaisen lahjakorin:

Birthday present from my dear brother & his family.

Kori sisälsi vaikka mitä. Kuvassa ei oikein erotu korissa istuva puusta veistetty, tervattu Kurre Orava, joka päätynee sopivaan paikkaan puutarhaamme koristamaan. Muita lisukkeita olivat pullo kuohujuomaa, ammumällejä eli kermatoffeita, kissapatsas ja ihanan iso kasa kukkasipuleita: joukossa pari todella ihanaa ja erikoista tulppaanilajiketta. Mukana oli vieläpä uudet puutarhakäsineet istutuspuuhia varten. Maltan tuskin odottaa ensi kevättä ja sitä, kun nämä kukkivat takapihallamme!

Veljen perhe tuntee siis mieltymykseni: puutarha, kissat ja namuset. Käsityötkään eivät unohtuneet, sillä mukana olivat vielä nämä:

Kummityttöni oli löytänyt kirppikseltä ihanan kirjotun kaitaliinan, joka tulee näyttämään älyttömän hyvältä ruokailuhuoneemme pöydällä yksivärisen ison liinan päällä. Lisäksi mukana oli sukkapuikot ja niille kätevä pidike, jossa voi säilyttää joko puikkoja tai keskeneräistä työtä silmukoiden karkaamatta (minullako muka ufoja kaapeissa...?!).

Siskokulta perheineen sekä toisen kummityttöni perhe toivat minulle kukkien lisäksi myös lahjan. Sain uuden kassin, joka todennäköisesti tulee pääsemään kanssani muutamaan neuletapaamiseen:

Birthday present from my sister & my goddaughter & their families.

Lahjapakkauksen virkaa toimitti siis Virkkuukoukkusen kassi, jossa teksti:

Kyl miul on tää neuloosi nää!

Sisareni taitaa pelätä että minulta loppuu lanka kesken, tai sitten hän tekee tämän ihan tahallaan: paisuttaa lisää jo ennestään pullistelevaa lankavarastoani. Pullistelevassa kassissa oli siis asiaankuuluvat namut (viinipullo ja tummaa 75% suklaata) sekä kaksi vyyhtiä vironvillaa, yksi kerä vihreää Nallea ja kaksi kerää minulle ennestään tuntematonta ruskeasävyistä mohairlankaa. Eipä siinä mitään, kyllä lankaa on aina hyvä olla varastossa! Lisänä oli pitkät ruusupuiset puikot (oikein käyttökelpoisen tuntuiset) sekä Virkkuukoukkusen pikku pussukka täynnä kaikenlaista tarpeellista:

Puikkoja, neuloja, virkkuukoukku, mittanauha... kiitosta vaan, juuri eilen manasin että silmäneulat ovat nekin taas hukan teillä! On meillä ihana perhe. Ja äänekäs, kun ollaan koolla parinkymmenen hengen voimin, kuten tänään. Hässäkästä huolimatta kummipojan puserokin on taas pari askelta lähempänä valmistumista.

Eikä siinä vielä kaikki. Äitikullan minulle hankkima lahja se vasta onkin huomionarvoinen. Kuvat antavat vielä odottaa itseään, sillä kyseinen lahja ei mahtunut tällä reissulla autoomme. Sain nimittäin rukin. Pitäneekin lähteä kirjastoon opiskelemaan kehräämisen teoriaa. Vinkkejä otetaankin vastaan, paitsi kehräämisen aloittamiseen, myös raaka-ainehankintoihin! Epäilen kyllä hieman riittääkö meikäläisellä a) hermot, b) hienomotoriikka tuohon puuhaan, mutta kaikkeahan pitää kokeilla, eikös?! Ja vaikka kehräys ei olisikaan meikäläisen laji, rukki on hieno sisustuselementti. Sormia syyhyttää jo laittaa yläaula uuteen uskoon, jotta rukki saisi sieltä arvoisensa sijoituspaikan.

Kun tässä nyt on ollut kaikenlaisia lahjomuksia, lisätään vielä yksi. Jo monta viikkoa sitten, vielä elokuun puolella, Hilima Neulomosta antoi minulle blogissaan tunnustuksen:

Aiheena oli tunnustaa omat suosikkinsa ja jakaa sitten tunnustus 10:lle bloggaajalle eteenpäin. En jaa tunnustusta enää eteenpäin, koska niin moni sen ansaitseva on sen jo saanut, mutta tunnustan seuraavat asiat:

1. VÄRI: Vihreän ja ruskean sävyt.
2. ELÄIN: Kissa, ehdottomasti!
3. NUMERO: 40  (myönnän, tämän kopioin suoran Hilimalta, oli niin osuva, kengännumeroni siis ;))
4. ALKOHOLITON JUOMA: Kivennäisvesi. Ja Cappuccino.
5. FACEBOOK VAI TWITTER: Facebook. Olen niin kalkkis, etten ole tutustunut Twitteriin vielä ollenkaan.
6. INTOHIMO: Käsityöt (niin ja muuten vaan työt...)
7. LAHJAN SAAMINEN VAI ANTAMINEN: Antaminen. Mutta saaminenkin on vielä kivempaa, ainakin jos lahja osuu niin nappiin kuin nämä synttärilahjat.
8. KUVIO: Öö? Empiretyylinen kirjonta?
9. PÄIVÄ: Lauantai
10. KUKKA: Tulppaani

Kiitokset Hilimalle tunnustuksesta sekä sukulaisille & Virpille lahjuksista! Anopin lahjan laitan näytille sitten, kun äidin antama rukkikin on kotiutunut. Kiitos kimaltelevista lahjoista myös ukkokullalle ja kummipojalle, näiden Positiivarit.fi -sivustolta löytämieni säkeiden myötä!

Minäkö keski-ikäne?
Kuule sie heitukka.
Mie oon mahti-ikäne.

Mahti-ikäne on sellane,
ko ei tartte enää äiteelt kysyvä neuvoa läty paistos
tai ees häräfile marinoimises'

Ko ei tartte välittä,
mitä naapurin lanko mun uuest jakauksest mietti.

Ko viisaut ja kokemust on enempi
ko kaheskymmenes teinis yhteens.

Ko osaa olla ittes kans
pystyp'päin.

Sillee komiast.