Mikä ihana päivä!!!! Taidan järjestää sen kunniaksi arvonnan!

Hymyilen, hyräilen ja olen onnellinen. Että joskus voi olla elämä mukavaa. Ai että miksikö? Aloitin päivän aamulla ajelemalla postiin, jossa odotti Salaisen Neuleystäväni maaliskuun paketti.

Paketin ulkokuori oli varsin osuva, koska kaikista muumihahmoista katsoisin olevani sekoitus Muumimammaa, Pikku Myytä ja Vilijonkkaa. Lähimpänä olen ehkä juuri Pikku Myytä, koska olen luonteeltani hieman samanlainen suorasukainen Totuuden Torvi, niin hyvässä kuin pahassa.

Nipin napin maltoin pitää jännitystä yllä ja jätin muutamaksi tunniksi paketin avaamatta. Ajelin nimittäin seuraavaksi Espoon Seilinmäkeen, jossa Rukin ja Rautapadan Sanski oli pitämässä kehruukurssia. Itse asiassa kyseinen kurssi jännittikin minua huomattavasti enemmän kuin SNY:n paketti: joskus joulukuun alussa osallistuin Villavyyhdin kehruukurssille, mutta se vain pahensi ramppikuumettani omaan rukkiini koskemiseen. Villavyyhdissä kehrättiin moderneilla rukeilla, enkä saanut sieltä ollenkaan kaipaamaani rohkeutta koskea lahjaksi saamaani perinnerukkiin. Sen sijaan elämään jäi haave Kromski Sonatasta. Sanskin sähköpostirohkaisujen ansiosta otin nyt kurssille mukaan oman teititeltävän Wanhan Rouvani, minimitavoitteena saada selville sen toimintakunto ja hieman vinkkejä omatoimiharjoitteluun.

My Grand Old Lady! I need to work out a little bit in order to make friends with it.

Kurssi ylitti odotukset. Vaikka polkeminen on vieläkin hakusessa eikä väkertelyäni oikein voi vielä kehräämiseksi sanoa, sain päivän aikana vironvillahahtuvasta aikaan 50 g varsin kohtuullisen näköistä lankaa. Rukkini siis toimii, ja Sanski vinkkaili päivän aikana kaikenlaisia niksejä sen kesyttämiseen. Katsokaa ja ihailkaa!

Result of my first trials with a traditional spinning wheel. Our cat Napoleon was more interested in the starting material -  Estonian wool.

Kotiinpalatessani myös Napoleon kiinnostui kovasti aikaansaannoksistani, mutta totesi ne pikaisesti kovin tylsiksi.

Boring, he seems to think...

Suomenlampaanvillaa en vielä yrittänyt kehrätä: hahtuvakiekkoa on vielä runsain mitoin jäljellä, joten taidan jatkaa polkemisharjoituksia vielä sillä. Tarvetta nimittäin on. Sen sijaan sorruin ostoksille. Mukaan lähti karstat sekä 150 g suomenlampaanvillaa kolmena eri värinä. Kunhan pääsen sinutteluväleihin tuon Wanhan Rouvani kanssa, pääsen näillä varusteilla siirtymään kehruuharjoituksissa samantien seuraavalle tasolle. Näiden karstojen pinkki väri on muuten kovin epätyypillinen minulle, mutta Jani-Petteriä lainatakseni, haittaaks se? Eipä kai, jos ei anna sen haitata.

Inspired by successful spinning lession, I also purchased 150 g of wool and hand carders.

Lauleskellen ja suklaata mussuttaen ajelin Espoosta kotiin availemaan Salaiseni lähettämää pakettia, eikä hyvä tuuleni siitä ainakaan huonontunut. Päinvastoin. Katsokaahan ystäväiset mitä kaikkea siitä paketista löytyi!

March package from my Secret Knitter Pal! Isn't it lovely? 

Pikku Myy piti siis sisällään pussillisen lakua (tyhjeni tosin jo, 15-vuotiaani suosiollisella avustuksella), Hattivatti-heijastin, kerroslaskuri sekä nämä kaikkein ihanimmat: kukkasipuleita (gloxiniaa ja karjalanneitoa), idätysalusta, jossa mukana vesikrassin siemeniä, sekä parsakaalin siemeniä myöskin idätettäväksi. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, 50 g / 500m vyyhti Nauravan lampaan käsinvärjättyä Huivisilkki+villa -lankaa, sävyltään Luumupuu. Älähän Salaiseni huolehdi, jos tuossa tosiaan on 500 m lankaa, kyllä siitä jo pitsihuivin neuloo! Naurava lammas on minulle uusi tuttavuus ja se tulikin tiedoksi aika sopivaan aikaan: näköjään tuosta nettikaupasta saa myös kuituja, joita saatetaan tarvita jos/kun hahtuvan kehräys jossain vaiheessa alkaa sujua riittävän hyvin.

ISOT KIITOKSET Salaiselle Neuleystävälleni: hyvin olet blogini lukenut ja pakettisi ilahdutti kovasti. Multasormia alkoi heti syyhyttää: huomenna olisi tarkoitus vaihtaa huonekasveihin mullat, joten taidanpa samalla laittaa siemenet itämään sekä sipulit multaan. Jospa vaikka saisin ne kesäksi kukkimaan. Huivilangan jemmaan toistaiseksi kesälomaa odottamaan. Kyselit onko minulla kasvimaata: tavallaan kyllä, siis suunnitelma on, mutta viime kesällä into loppui kesken ja toteutus jäi toistaiseksi :). Jos tarkasti katsoit tuota karsta&villakuvaa, huomasit myös, etten todellakaan vihaa "muumikrääsää". Sitä nimittäin löytyy meiltä ihan päivittäiskäytöstä. Tosin tähän väliin on kyllä todettava, että mieheni vihaa usein käyttävääni oranssia Hattivatti-mukia. Hän nimittäin pitää sitä härskinä ja kutsuukin sitä Kondomimukiksi. Ne miehet....

Tästä tulikin superhyperpitkä postaus. Onnistuneen päivän kunniaksi järjestänkin arvonnan niille kärsivällisille, jotka jaksoivat lukea näin pitkälle. Siispä: arvaapa minkä ajattelin antaa Wanhalle Rouwalle nimeksi? Mielessäni on rukilleni tietty mieluisa nimi, ja se joka osuu oikeaan tai muuten heittää parhaan vaihtoehtoisen ehdotuksen, saa lankapalkinnon. Kisa alkaa NYT ja loppuu viikon kuluttua eli 18.3. Onnea matkaan! Lähden itse jatkamaan kehruuharjoituksia, nyt kun olen vauhtiin päässyt. Kuulumisiin.