Tammikuisella Sveitsin matkalla aloitin huivin viime kesänä Kaliforniasta tuomistani matkamuistolangoista. Malliksi valitsin Ravelrystä Petiolen. Jo alussa hieman epäilytti miten työ tulee onnistumaan, koska lehtikuvioksi loogisesti sopivaa vihreää lankaa oli liian vähän. Värit piti kääntää päinvastoin ja tehdä lehdyköistä siniset.
 |
Pattern: Petiole (Ravelry). Yarn : Stonehedge Fiber Mill Shepherd's Wool Fine (100% Wool, 210 m/45g).
Yardage: Misty blue 96 g, Lime Green 48 g. Needles 3,5 mm. |
Puolivälissä työtä näistä lehdyköistä pompahti esille outo mielleyhtymä. Kirkkoveneitä, sitähän ne ovat selvästikin. Kun tuollaisen ajatuksen saa päähänsä, sitä ei helpolla saa pois. Saa nähdä tuleeko tätä kuinka käytettyä. Onneksi "veneiden" väri on sentään sininen eikä mikään outo punainen.
Huivin ulkoreunuksen piti mallin mukaan olla kokonaan vihreä, mutta vihreä lanka loppui sittenkin kesken ja reunus jäi kovin kapeaksi. Vastoin ystävieni neuvoja jatkoin huivin loppuun sinisellä, eikä tästä nyt hassumpi tullut. Jälkiviisaasti tekisi mieli korjata työtä siten, että purkaisin yksivärisen vihreän pois ja tekisin tilalle lisää raitaosuutta ennen yksiväristä sinistä reunaa. Kirkkoveneiden tuijottelu alkoi kuitenkin neuloessa tympäistä pahasti, joten en pura. Lankaakin jäi onneksi vain ihan pieni nyssäkkä.
Huivi on ollut valmiina jo hetken aikaa, mutta kameran kaapeli oli taas kateissa. Perheen pää oli sen taas hamsteroinut omaan loputtomaan johto- ja kaapelivarastoonsa. Onneksi löytyi. Miehet.
Meidän perheen miesväestä Napoleon oli muuten kovin kiinnostunut näistä kirkkoveneistä.
Muuten neulerintamalla on nyt ollut hiljainen ajanjakso. Jotenkin ei vaan huvita. Kaikki kivat työt vaatisivat lankaa, jota omasta varastosta ei löydy. Miten ihmisellä voi olla yli 30 kg lankaa, muttei mitään neulottavaa?